sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Muistellaan vanhoja

Tästä tulee tavallista pitempi postaus, koska haluan hieman kertoa taustoja ja muuta, että ymmärtäisitte mistä lähdetään.

Muutama viikko sitten toteutin unelmani omasta moottoripyörästä ja tämä blogi keskittyy minun moottoripyöräilyharrastukseeni. Laittelen tänne kaikkea mahdollista pyörän korjauksesta ja säätämisestä matkaraportteihin ja muuhun toimintaan, joka liittyy moottoripyöräilyyn. Ehkäpä selviää jopa se keski-ikäisten miesten, ja miksei naistenkin, moottoripyörävillityksen syy.

Jo vuosia olin haaveillut moottoripyöräharrastukseni jatkamisesta. Ensimmäinen pyöräni oli Laverda 125 LB Custom, jonka ostin Kerimäeltä kuudella tuhannella markalla. Puolet ensimmäisestä ajokesästä meni osia odotellessa, koska konehan kilahti kiinni heti parin viikon ajelun jälkeen ja kovakromiseen pyttyyn piti vielä asentaa sylinteriputki. Syksyllä sitten ajoin sateen jälkeen uuden keskiviivamaalauksen päälle. Jalka neljästä kohtaa poikki, pitkä sairaalareissu ja hienot arvet. Kävelemään piti opetella uudestaan ja jalasta tuli lopulta reilun sentin lyhyempi kuin toisesta. Pyörästä irtosi vasen peili.

Seuraavaat pari-kolme kesää ajelinkin ilman kommelluksia, kunnes pyörään tuli kytkinvika ja se jäi talliin odottamaan remppaa. Siinä odotellessa sitten olivat jäähdyttäjän nesteet päässeet jotenkin kampikammioon ja laakerit päättäneet jumiutua. Homma tuntui silloin liian isolta ja projekti jäi levälleen odottelemaan aikoja parempia. Siellä se odottaa vieläkin.

Jokunen vuosi sitten minut houkuteltiin järkkärihommiin Rottaralliin. Siellä hiljaisella tulella kytenyt pyöräilyinnostus sai uutta puhtia ja seuraavat pari viikkoa katselin käytettyjä pyöriä netistä. Lopetin shoppailun, koska tiesin, ettei pyörään olisi varaa. Ehkä joku päivä, ajattelin.

Seuraavana kesänä sama ruljanssi. Rottaan järkkäriksi ja taas itku kurkussa pyöriä ihailemaan. Jospa joku päivä sitten saan pyörän hankittua, oli taas mielessä.

Olin katsellut hyvin samanlaisia pyöriä molempina vuosina ja tiesin melko tarkkaan mitä halusin. Yli 500-kuutioisen customin alle viidellä tonnilla. Merkki ja vuosimalli eivät merkinneet. Tehoa vain piti olla riittävästi, että pyörä jaksaisi kuljettaa isoa miestä jäämättä muun liikenteen jalkoihin. Piikillä kun ei meikäläinen pääsyt kuin hikisesti kahdeksaakymppiä tasasella ja nuo häpeän kokemukset polttelivat vieläkin mielessäni.

Tänä kesänä sitten olin taas Rotassa ja sama kuume valtasi minut jälleen. Edullisia vaatimukset täyttäviä pyöriä oli saatavilla useita. Innokkaana jahtasin sopivaa menopeliä pari viikkoa, ennenkuin rysäytin. Siitä lisää seuraavalla kerralla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti