Pyöräkuume syttyi siis Rottarallissa ja Nettimoto oli sen jälkeen kovassa käytössä pari viikkoa. Asuntolainasta oli jäänyt himppunen käyttämättä ja parempaa käyttöä sille parille tonnille en kertakaikkiaan voinut keksiä. Koska merkillä ja moottorin tilavuudella ei ollut merkitystä, oli vaihtoehtoaja alle kolmen tonnin cruiser/custom pyörissä muutama kymmenen. Pyörän iälläkään ei ollut niin merkitystä, koska tarkoitus oli vain saada pyörä alle. Kaverilla oli Intruder myynnissä, mutta hinta oli kipurajoilla, joten keskityin katselemaan halvempia menopelejä. Sitten löytyi mielestäni loistava paketti. Seiskapuolikas Virago vuodelta -85 ja hintakin oli vain 1500€. Väri oli tyylikäs ja ajaton musta, pyörä Jyväskylässä. Soitto omistajalle ja vähän kyselyä, minkälaisesta fillarista on kyse. Joku oli jo kuulemma sitä ollut ostelemassa, mutta olikin sitten tehnyt oharit. Pyysin odottamaan seuraavaan päivään (torstai), että saan soitettua pankkiin ja järjestettyä rahat. Alustava hakupäivä sovittiin maanantaiksi. Nyt tarvitsisi enää vakuuttaa vaimo hankinnan järkevyydestä ja soittaa pankkiin.
Moottoripyöräily on ollut eräänlainen intohimo ja pikkupojasta asti. Maalla kasvaneena sain ajella mopolla pellolla jo noin kymmenen vanhasta lähtien ja sitä ennen jo polkupyörät olivat päriseet tavalla tai toisella. Pitkä tauko moottoroitujen kaksipyöräisten menopelien kanssa johtui lähinnä rahan puutteesta ja ns. muista kiireistä. Joka kevät ensimmäisten pyörien ilmestyessä katukuvaan sisälläni ailahti aina kaipuu ja halu taas tuntea tuuli kasvoilla ja ajamisen vapaus. Viime tammikuussa sitten tapahtui jotakin, joka antoi varsin paljon ajattelemisen aihetta.
Eräänä kauniina päivänä sydämeeni tuli melko vakava toimintahäiriö. Onneksi ambulanssi oli paikalla alle viidessä minuutissa ja minut saatiin elvytettyä. Sairaalaan, jossa todettiin dilatoiva kardiomyopatia, eli sydämen seinämän paksuuntuminen ja siitä seurannut vajaatoiminta. Tila voi olla perinnöllinen ja se kehittyy hitaasti vuosien saatossa, mutta lopullista syytä ei tiedetä. Eli paska säkä minun kohdalla. Tahdistimella ja lääkityksellä sen pahenemista voidaan hidastaa, mutta lopulta edessä on sydämensiirto. No, eikun Kuopioon tahdistimen asennukseen. Minulle laitettiin defibrilloiva tahdistin, eli sydämen pysähtyessä vekotin yrittää iskeä sydäntä uudestaan käyntiin. Leikkaus onnistui muuten hyvin, mutta pumppupa ei jaksanut lähteä uudestaan tykyttelemään ilman apuvirtaa. Sitten mies jäihin ja teholle. Muutaman päivän jälkeen olinkin sitten semmoisessa kuosissa, että voitiin siirtä osastolle. Siellä vietinkin muutaman viikon tarkkailussa ja odoteltiin sydämen vahvistumista sen verran, että tahdistimen defibrillaatio-ominaisuutta päästään testaamaan. Sydänhän oli taas pysäytettävä, että varmasti tiedetäisiin toimiiko tahdistin vai ei. Eli oli aikaa miettiä mitä on tullut tehtyä ja mitä oli jäänyt tekemättä. Lopputulemana oli hyvin eletty elämä. Ainoita harmittavia asioita oli moottoripyöräilyn jääminen, reissaamisen väheneminen ja ylipäätään seikkailujen puuttuminen. Minusta oli tullut tylsä keski-ikäinen systeemin orja. Tahdistintestissä kaikki meni hyvin ja kotiuduinkin pian sen jälkeen.
Siinä vaiheessa, kun pyöräkuume oli korkeimmillaan muistin nuo toteutumattomat unelmat, jotka oli lykätty siihen, kunnes saapuu se "joku päivä". Päätin, etten odota, vaan toteutan unelmani. Eipähän tarvitse sitten katua, kun niitä lopullisia viime henkosia vedellään. Näillä pohjustuksilla vaimokin heltyi ja ymmärsi varmasti mistä oli kysymys.
Pankin setä laittoi rahat tilille ja pyörän haku sovittiinkin jo lauantaille. Edellisenä iltana vähän jännitti, koska edellisestä kerrasta motskarilla oli kulunut hyvinkin se kymmenen vuotta. Nyt pitäisi käytännössä kylmiltään posottaa satakunta kilometriä, josta osa ehkä kaupungissa. Levottoman ja katkonaisen yöunen jälkeen perhe autoon ja baanalle. Oikea osoite löytyi helposti ja kaikeksi onneksi se sijaitsi rauhallisessa lähiössä, eli heti alkuun ei tarvitsisi kaupungissa suhailla.
Pienen odottelun jälkeen pyörän omistaja saapuikin paikalle. Katseltiin pyörää ja mies kehui mitä kaikkea siihen oli kesän mittaan laiteltu. Kaasareita oli rempattu ja akku uusittu. Siitä huolimatta piti kuulemma ajaa ryyppy päällä, koska nykii ja paukuttaa putkessa alakierroksilla. Noh, pienillä säädöillä saisin varmasti tuon harmin hoidettua. Startti piti melkoista ääntä, mutta pyörä käynnistyi helposti, joten sekään ei kaatanut ostoaikeitani. Prätkä oli päältä siisti, ei öjyvuotoja, eikä kummempia kaatumisjälkiäkään. Kaikenkaikkiaan semmoinen hyvin tavallisen oloinen, rehvastelematon käyttöpyörä. Pidetty siistinä, mutta ei turhaan puunailtu ja kiilloteltu. Varsin passeli vehje minullekin siis. Nimiä papereihin, tili tyhjäksi ja "koeajolle" kotia kohti. Kypärän kinusin vielä kaupan päälle.
Ajelin hyvinkin varovasti aluksi, mutta homma tuntui muistuvan mieleen hyvinkin nopeasti ja viimeistään vaajakosken ABC:n jälkeen aloin jo jopa nauttia enemmän kuin pelätä. Kyllä tämä tästä. Alakierrosten nykiminen ei pyörän lämmettyä ollut enää häiritsevää ja jos olisin tiennyt mittariheitosta, olisin voinut huoletta ajella "nykimisalueen" yläpuolella. Ennen Kangasniemeä piti pitää jo eka paussi, koska äkkinäisellä alkoivat paikat puutua. Ei muuta kuin pyörä parkkiin ja oikomaan jäseniä. Fiilikset oli loistavat ja ilmakin mitä erinomaisin.
Pitihän sitä heti kuvakin ottaa.
Heti kun tunto palasi sormiin ja pakaroihin päätin jatkaa matkaa. Muutaman kilometrin päässä oli auto parkissa tien varressa ja pysähdyin kysymään oliko joku hätänä. Olivat kuulemma osuneet peuraan ja odottelivat poliiseja ja hinausautoa. Jatkoin matkaa taas varovaisemmin ja tien reunoja kyyläten. Loppumatka menikin jo "ihan rutiinilla" ja kesän eka reissu saatiin siististi pakettiin. Pyörä ei temppuillut ja fiilikset oli ihan mahtavat. Maanantaina menin sitten konttorille ja Sylvi olikin minun.
Jaa mistä se tuommoisen nimen on saanut? Pitäähän nyt pyörällä nimi olla. Katselin sopivia siitä elokuun alusta ja tuo nimi nyt vain sattui kuulostamaan sopivalta. Menisi tuo pyöräjuttu ädillenikin paremmin läpi, kun menopelillä olisi hänen tätinsä nimi ;)
