tiistai 3. marraskuuta 2015

Hail hydra!

Kävi mahtava tuuri ja satuin löytämään priimakuntoisen tankin Korvannon purkaamolta. Alkuperäinen väritys oli toki susiruma, mutta onneksi oli työn kautta suhteita ja hieno idea maalaukseen. Tämä olikin kaikkein kriittisin hankintani, sillä en olisi halunnut ajella napalmia jalkovälissäni. Eikös sitä tehdäkin saippuasta ja bensiinistä? No joka tapauksessa tankki tuli kuin tilattuna ja vein sen paikallisen ammattikoulun pintakäsittelyosastolle, jossa lupasivat sen oppilastyönä tehdä. Minun tarvitsi kustantaa vain materiaalit.

Tällaisella idealla lähdettiin.
Ja valmis tuotos maestron syleilyssä. Kiitos Kati Pasanen hyvästä työstä.
Hetihän sitä piti kuvia ottaa ja ihastella jo autossa. Kylläpä Sylvistä nyt tulisikin nätti! Mikäs moottoripyörä se semmoinen on, missä ei ole liekkejä tankissa?

Firman logokin onnistui vallan mainiosti
Ja sama sivulta. Ei mitään överiä, vaan tyylikästä ja tarkoituksenmukaista. 
Siinäpä komistus on jo päässyt paikalleen ja eka naarmukin jo hankittuna :)

Takapäätä ehostamaan

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä oli takaiskarit, sillä ne olivat aivan loppu ja pohjasivat yksinkin ajellessa, kyydityksestä puhumattakaan. Onneksi Facebookista löytyi puolituttu kaveri, joka kaupitteli progressiven takaiskareita todella edulliseen hintaan. Ei muuta kuin tilaukseen ja odottelemaan. Vaihdon yhteydessä huomasinkin, että nämä tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Itse vaihtoprosessi oli yllättävän helppo. Pyörä keskituelle ja kaksi mutteria puoleltaan auki, vanha pois, uusi tilalle ja pultit kiinni.

Tämmöistä jälkeä löytyi oikealta yläpäästä. Joku saattaisi sanoa, että huh huh.

Vasen puoli oli himen parempi, mutta paskanahan tuokin on.

Uudet ja kiiltävät iskarit paikallaan. Vielä oli pakoputkien tuunaus tekemättä.

Akulle uusi koti ja muovit hele******

Siinä välissä päätin hankkiutua penkin alla olevasta muovisesta akkukotelosta eroon. olihan siitä se poskikin jäänyt johonkin Ihastjärventien varteen. Tallin nurkasta löytyikin juuri passeli alumiininpala, joten vähän rälläköintiä, taivuttelua ja porausta, niin jopas tuli akulle uusi koti. Kiinnityksen hoidin perinteisesti asennusnauhalla eli kotoisammin patenttikiskolla. Ja hyvä tuli.


If it's too loud, you're too old

Seuraavaksi piti sitten saada lisää mökää koneesta. Alkuperäisillä putkillahan Virago kuulostaa lähinnä lypsykoneelta. Olin jo avartanut poralla hieman päätylaippoja, mutta silti soundi ei miellyttänyt. Tehojahan ei nyt lähdetty putkimuutoksella hakemaan, vaikka olinkin useampaan otteeseen netistä laskukaavoja katsellut, että miten pitkä pitää tietyn osan olla ja kuinka paksua putkea tarvitaan.

Minulla oli ollut jo pari talvea HD Sportsterin suorat putket odottamassa oikeaa hetkeä. Aluksi suunnittelin vetäväni nuo pienin muutoksin suoraan 1-1 mallilla, mutta asiaa opiskeltuani huomasin, että joko 2-1 tai 2-2 on huomattavasti parempi vaihtoehto erityisesti tehojen vähenemistä ajatellen. Eli ei vähennys olisi pienin mahdollinen ja vääntöä olisi edelleen kierrosluvun keskialueella, missä sitä tarvitsisinkin.

Lopputulemana olikin 2-2 malli, eli molemmille pytyille olisi oma putki, mutta väännön kannalta tärkeän vastapaineen saisin yhdistämällä putket strategisessa kohdassa. Tämän kohdan oli toki voinut laskeakin, mutta sen verran luotin Yamahan insinööreihin, että päätin laittaa sen suunnilleen samalle kohdalle, kuin alkuperäisessä putkistossakin. Tämä helpotti myös kokoamis- ja suunnitteluvaihetta, sillä pääsin pienimmillä mahdollisilla muutoksilla ja pystyisin säilyttämään alkuperiset alkukäyrät ilman minkäänlaisia muutoksia.
Autopurkamolta hankitut pakoputkenpätkät soviteltiin rälläkän ja hitsin kanssa oikeaan muotoon. Ruosteisten putkien hitsaaminen ei muuten ole mitään herkkua. Tuossa taitaa olla jo kuumankestävä mattamustakin jo vedetty päälle.

Tuollaiset sovitepalat piti rakentaa takakäyrälle, että X-palan liitos olisi edes vähän tiiviimpi

Hilut paikallaan. Pitihän se pantakin kiristää vielä todella tiukalle, mutta riittävän tiivis tuosta tuli, vaikka ei uskoisi.
Putket kiinni. Heti tuli enemmän custom-ilmettä. Takalokari ja sissy pitää vielä jossainvaiheessa laittaa, mutta se jääköön vaikka ensi (täksi) talveksi.

t
Vielä toisesta kulmasta. Tuossa näkyy myös akiun kiinitys melko hyvin. Tämä näyttäisi olevan sovitteluvaiheesta, koska X-liitosta ei ole viellä maalattu.
Koeajollehan sitä piti heti päästä. Meteli oli mahtavaa ja pyörä tuntui liikkuvankin ihan mukavasti. Tosin tyhjäkäynnillä ääni oli lähinnä hirveä ja kamala. Ensimmäisissä liikennevaloissa alkoikin jo vähän hävettämään moinen mökä ja päätin asentaa sisähuilut parantamaan vastapainetta, että tyhjäkäyntikin toimisi, eikä tarvitsisi naama punaisena liikennevaloissa seisoa. Tilasin 12x2-tuumaiset huilut ja reilussa viikossahan ne tulivat. Väliajan ajelin vanhoilla putkilla.

Huilujen väliin laitoin palonestolevyä vaimentamaan korkeataajuuksisia ääniä ja lopputulos kuulostikin heti paremmalta. Sopiva voimakkuus ja melkein riittävästi alaääniä. Matalilla kierroksilla mukava putputus ja kovemmilla sitten semmoinen käskevä rähinä. Itse kun tekee, saa sellasta kun tulee. Nyt tuli kohtalaisen hyvä.

Seuraavaan postaukseen tuleekin sitten enemmän maisemia ja reissuraporttia. Milloinkahan sitä ehtii seuraavan kerran taas kirjoittelemaan....

1 kommentti:

Oma Aika kirjoitti...

Hienohan siitä tuli. :)

Lähetä kommentti