Laiska motoristi palaa rikospaikalle

Koko kesän minun on pitänyt päivittää tätä blogia, mutta enpä vain ole saanut aikaiseksi. Edellinen kirjoitus on tammikuulta, joten melko paljon on tähän väliin tapahtunut. Lisäksi tuo tammikuun postauskin on loppukesältä 2014. Aloitellaan siis sieltä. Kuvat ja jutut ovat jonkunlaisessa aikajärjestyksessä. Toivottavasti ajankohta kuitenkin käy ilmi tekstistä.

Viime vuoden ajokausi loppui ennen aikojaan

Kelejä olisi riittänyt vaikka marraskuulle, mutta nyt kävi näin. Hieman reilut 6000km tuli päristeltyä kuitenkin.

Tankki ruostui puhki. Pari kuukautta ajelin tuommoisten mäntysuopapaikkojen kanssa. Melko paljon oli turattu kittiä tuohon, jotta veikkaan, että lommoja on tuolla muuallakin. Tämä vahvisti epäilykseni, että Sylvi on joskus kipattu hieman kovempaa. Talven mittaan hankin uuden tankin, josta kerron myöhemmin lisää.

Tässä kuva viime syksyn viimeiseltä reissulta. Kävin pyörähtämässä päiväseltään Seinäjoella valokuvamallina. Kilometrejä taisi tulla 680 ja päivälle mittaa 16 tuntia. Tässä ollaan Petäjävedellä kotiinpäin tulossa. Pankkikortti ei suostunut toimimaan tankkausautomaatissa, mutta onneksi pääsin Vaajakoskelle, jossa kävin maksamassa kassalla. Himppasen pelotti tuo auringonlasku, sillä ajovalot olivat lopettaneet toimintansa. Syylliseksi paljastui onneksi vain palanut sulake, jonka vaihdolla saatiin valoa kansalle.

Tämmöisen kuvan se Koivuportaan Marko nappasi. Olin kuitenkin liian ruma päästäkseni Markon QEP-sarjaan.

Hiekkatien sankari

Melko usein mukava päällystetty mutkatie jatkuu hiekkatienä. Näin on Ihastjärventienkin laita. Tuolle reissulle putosi toinen sivuposki tuosta penkin alta oikealta puolelta. Olkoon siellä ojassa. Otin toisenkin posken sitten talvella pois.

YCCF:n syysajot

Hanxilta piti ostaa juomateline. Samalla huomasin, että kuvassa näkyvä iso mutteri oli löysässä. Pyörittelin sen sormilla kiinni ja tiukkasin avaimella. Ilmankos oli etupää tuntunut vähän levottomalta hiekkatiellä...

Pyörät parkissa Eevan Talon pihalla Syysajojen jälkeen. reilu 300km mukavia ylä-Savon mutkateitä takana. Sadepilviä väisteltiin onnistuneesti, kunnes 5km ennen parkkiin pääsyä tulikin sitten vettä ihan levynä muutaman minuutin.

Tämmöisen rautalankavirityksen jouduin tekemään, koska kiinnikkeen hitsaus oli pettänyt ja pultti löystynyt. Arvatkaapas onko mielenkiintoista ajaa, kun joutuu toisella jalalla painamaan vastaan, että saa vaihteen vaihdettua. Onneksi Sylvissä on vääntöä, kuin Kauhavan painijoissa, niin ei paljoa tarvinnut vaihdella.

Kotiin päästyä turasin tuommoisen lisätuenkin, ettei pääse antamaan periksi. Noita pultteja kun ei saa niin tiukalle, että tapit eivät kiertyisi ja samalla löystyttäisi kiinnitystä.

Kerhon perinteinen MP-messuretki

Victory Highball. Ihan kiva ja kuivatyypeille oli jonoakin. periaatteessa kelpaisi minullekin.

Indian Scout. Ihan OK pyörä, mutta minusta rumat lokarit.

Yamaha XV 950 Bolt. Jalkatappien siirrolla ja toisenlaisella tangolla ottaisin heti.

Yamaha XVS . Todella mukava ajoasento eikä edes hirveän ruma. Toisin kuin tuo takana oleva isompi XVS, joka on muotoilultaan minulle liian retro.

Kaunis pyörä on pitänyt mennä pilaamaan tuommoisella järkyttävällä sätöksellä!

Eli se pyörähän on Kawasaki Ninja H2. Onneksi tässä kuvassa ei tuo kilpiteline niin erotu. Tehojakin on varmasti riittävästi useimmille. Eri asia sitten, käykö tuo malli omaan tyyliin / käyttöön.

Kaasuturbiinimoottorilla varustettu menopeli.

Vanhan koulun meininkikin on vielä voimissaan.

Tämä puhutteli minua. Taisi olla tehopuolikin kohdallaan.

Valokuva ei tee oikeutta hienolle maalaukselle

Tämmöisestä virityksestä sitä mopopoikana vain haaveiltiin.

Turbo Monkey. Pahoittelut huonosta kuvasta.

Tämän pyörän kohdalla mietin, että kovin löysissä vaatteissa tätä ei voi ajaa.

Ville Hännisen cafe racer Virago. Pelkistettykin voi olla kaunista.

Toinen pelkistetyn kaunis pyörä. En vain muista edes merkkiä.

Tämä taisi olla yleisön suosikki. On tainnut voittaa muitakin palkintoja.

Että semmoista makkarakalakeittoa. Kevään rakenteluista ja tuosta tankkiprojektista kirjoitan sitten toisen jutun. Toivottavasti ei taas puolta vuotta mene siihen hommaan.