sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Penkkiprojekti

Virren satula on, ainakin omasta mielestäni, melko ruman näköinen. En kuvitellut semmoisen ohuen bobber-satulan tekemisen olevan mitenkään ylivoimaista, joten päätin tehdä sen ihan omin pikku kätösin. Tässä moni varmasti sanoo kaksi asiaa. 1) Tein itse ja säästin. 2) Kun itse tekee, niin saa juuri sellaista kun sattuu tulemaan. Olette oikeassa. Juuri näin kävi.
Alkuperäinen insinöörin suunnittelema satula
 Leikkelin pahvimallit korvakkeista ja istuinpannusta. En sitten jaksanut käydä metsästämään materiaaleja ja turaamaan leikkelyn kanssa, vaan vein mallit paikalliselle ammattikoulun metallilinjalle, jossa opiskelijat leikkasivat palat valmiiksi. Hinta 5€. Ei paha.
Itse väsätty pahvimalli
Taivuttelin pohjalevyn rungon mukaiseksi ja mittailin korvakkeiden paikat. Hyvinhän nuo asettuivat, kun vähän reikiä poraili isommaksi.
Kiinnityskorvakkeet hitsattu todella siististi
 Pehmusteet laitoin kiinni tyylikäästi Bostikilla. Taitteeseen piti askarrella kulmapala ja siitä ei tullut kovin nätti, kuten tuolta myöhemmästä kuvasta huomaatte. Jälkiviisaana tekisin taitteesta vähän paksumman, eli tekisin taitoksesta pyöreämmän.
Pehmuste on liimattu osittain kiinni. Vaaleampi kerros on pehmeämpää ja tummempi melko napakkaa vaahtoa.

Toinen pehmustepala kuivamassa ja ihan kohta kiinni

Hyvin sopii

Vähän vinossa, mutta porailin reikiä isommaksi ja satula asettui suoraan
Päällysteeksi ostin ihan liian ison palan sinistä keinonahkaa. Eihän sitä tiennyt, josko eka pala menisi ihan pilalle. Leikkauksessa jätin yli noin neljä kertaa penkin paksuuden verran materiaalia ja sitten aloin vaan kuromaan sitä alapuolelle kiinni ja leikkelin ylimääräiset palat pois. Sen virheen tein, että liimasin yläpuolen kiinni pehmusteeseen. Olihan se helpompi ommella, kun ei tarvinnut pelätä nahan putoavan pois, mutta suunnitelmien muuttaminen tuli liimauksen jälkeen mahdottomaksi, ellen laittaisi toista nahkakerrosta. En viitsinyt siihen ryhtyä, vaan katsoin mitä tuleman piti.

 Lopulta opin koko tästä hässäkästä sen, että olisi kuitenkin kannattanut leikata kaksi palasta ja ommella ne reunoista kiinni ja käyttää vaikka hiustenkuivaajaa tai muuta kuumailmapuhallinta tai vaikka saunaa päällisen muotoilussa. Olisi jääneet nuo vekit kulmissa pois. No, oman käden jälki näkyy ainakin ;)
Verhoilu valmis. Loistevalo vääristää väriä.

Tursittu alapuoli. Onneksi kukaan ei näe sitä.
Satulan oikea väri näkyy tässä kuvassa. Tankkiin olen suunnitellut myös sinistä sävyä, niin ei olisi niin tylsän musta tuo vekotin. Ohuesta muotoilustaan huolimatta satula on varsin mukava istua. Jopa mukavampi kuin alkuperäinen. Nyt tarvitsee sitten muokata tuosta takapäästä tyylikkäämpi ja luultavasti pitää tehdä vielä kyytiläisellekin erillinen irrotettava istuin.
Valmis. Nätiltähän se näyttää näin kauempaa, eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti