sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Rauhallinen aloitus

Tämä teksti oli kirjoitettu heinäkuussa ja laiskuuden / kiireiden takia julkaisen sen vasta nyt. Karttojakin innostuin tekemään. Saa nähdä jaksaako niitä noihin loppuihin postauksiin laittaa. Tämä on taas semmoinen maratonkirjoitus, mutta onneksi on kuviakin paljon.

----------------------------------------------------

Nyt on rempat rempattu ja Sylvi toimii kuin unelma. Vaihdoin jarrunesteetkin, koska näyttivaät vähän kehnoilta. Penkki on vielä vähän vaiheessa, mutta seuraavassa postauksessa voinen esitellä sitäkin. Jos harrastat käsitöitä tai verhoilua, kannatta se kuitenkin jättää lukematta :)

Mutta nyt lyhykäisesti nuo reissut läpi ja sitten hieman pitempi juttu Suur-Liperin Ajoista ja Rottarallista.

Vanhamäki 50km

Ensin kävin varovaisesti ihan vaan pienen mutkapätkän pyöräyttämässä Vanhamentien kautta. Menomatkalla Kangasniementiellä aurinko hieman häikäisi, mutta paluu olikin se juttu ja mahtavilla fiiliksillä.


Lentokentän päässä piti sitten käydä kuvakin ottamassa, kun oli niin hieno auringonlasku.

Siirtosarja

Sarja paikallaan. Huomaa pieni vinous välitangossa. Tangon liikkuminen hankaloitti alaspäin vaihtamista melkoisesti.
Tässä välissä sain siirtosarjat näppärällä vaihtokaupalla, eli orkkistapit matkahuoltoon ja toiset tilalle. Maksoin vain oman rahdin, eli ei tullut kalliiksi. Asennus kävi helposti, tosin semmoinen alumiinikulma piti sinne väliin tunkea, että pysyvät oikeassa asennossa. Tämän hoksasin vasta ruosteenpoistossa, kun alaspäin vaihteet eivät halunneet mennä päälle. Tappien yhdystanko pääsi liikkumaan, vaikka olin häkkyrän kiristänyt mielestäni kunnolla. Pienellä moukaroinnilla se kulma sinne meni ja korjasi tilanteen - hetkeksi.

Partakoski 146km

Toveri Sakun kanssa lähdettiin käymään Partakoskella. Googlesta katsoin, että Suomenniemeltä menee mukavan mutkainen reitti ja streetviewstä vielä tarkistin, että tien pitäisi olla päällystetty. Olin kuitenkin sen verran huolimaton, että en sieltä väliltä vilkaissut ja siellähän oli kymmenen kilometriä hiekkapätkää. Eipä se menoa haitannut, ajeltiinpahan hieman varovaisemmin. Partakoski on hieno paikka ja terassi on ihan rannassa. Sinne kannattaa tosin mennä savitaipaleen suunnasta, niin ei tarvitse hiekkatiellä körötellä.

Paluumatkalla olikin sitten Ristiinan tienvarsikahvilassa muutama muukin motoristi tauolla. Oli tosi hieno päivä ajella. Paluumatkalla ihastuin Sylviin lopullisesti. Rauhallisesta leidistä ilmestyykin kiihkeä kissa, kun kahvasta vääntää. Ennen Ristiinaa eteemme kääntyi sunnutaiköröttelijä, joka ajeli alle 80 satasen alueella. En tarvinnut edes laittaa pienempää pykälää, kun meno kiihtyi huikeaksi ja ohi mentiin heilahtamalla. Mahtavaa!


Kosken sillalla. Tuo punainen rakennushan on sauna ja sitä voi myös vuokrata ja käydä sitten joessa uimassa. Suosittelen.

Parempi näköala on korkeintaan strippibaarissa, jos sielläkään.


Haukivuori 86km

Seuraavalla viikolla sain sovittua veli Teron kanssa pienet reissut. Kävimme siis pikaisesti Haukivuorella kahvikupposen ääressä turisemassa. Ilma oli viileä, mutta ei kuitenkaan satanut. Huoltoaseman myyjä tuli ihan ulos asti katsomaan, että törmäsikö joku seinään, kun Teron pyörä päästää semmoisen pamauksen käynnistäessä ja sammuttaessa. Paikka oli menossa juuri kiinni, mutta kahvit saatiin silti juoda sisällä. 


Teron Intikka etualalla lähtövalmiudessa.

Ruosteenpoisto

Rottakerhon ruosteenpoisto oli todella hyvä, sillä omat taidot olivatkin pitkän ajamattomuuden takia varsin ruosteessa. Ensin harjoiteltiin pujottelua, ympyrässä ajoa ja hidasajoa ym. eli perinteinen käsittelykoeharjoitus. Sitten lähdettiin tekemään niitä jarrutuksia ja väistöjä rauhalliselle pikkutielle . Tapahtumasta sai hyvää itseluottamusta, luottoa pyörään ja myöskin oppi kunnioittamaan matkatoveria.

Ruosteenpoistolaiset valmistautumassa kotiinlähtöön. Kukaan ei edes kaatanut pyöräänsä koko päivänä.

Mikkeli-Sulkava 105 km

Todella mukava reitti, joka sisältää liki legendaarisen Puumala-Sulkava-reitin. Päällyste on juuri tuolla loppupätkällä huonossa kunnossa, mutta mutkaa ja nyppylää on tarjolla kiitettävästi.

Aikaisemmin kesällä kuvasin tämän videopätkän tuosta lopusta. Tosin se on ajettu Sulkavalta Puumalaan päin, mutta jonkinmoisen kuvan siitä saa. Jesarilla teippasin Galaxy S5:n kierroslukumittariin ja annoin mennä. Tästä syystä kuvakulma on hieman kehno, jota pahoittelen etukäteen. Kuvaa on nopeutettu hieman, ettei ole niin tylsää katsottavaa, eli se näyttäisi tuolta, josa ajettaisiin noin 150km/h ;)




Mikkelissä työkeikka 193km

Piti käydä Mikkelissä välillä töitäkin tekemässä. Moottoripyöräilijät tietävät sen tunteen, kun mutkan takaa avautuu pitkä suora ja horisontti on musta. Autolla liikkuessa ei tuommoisiin asoihin niin kiinnitä huomiota. Odottelin vain, että koska sade alkaa. Alkoihan se kymmenkunta kilometriä ennen määränpäätä. Sadevarusteista ei ollut tietoakaan, joten hampaat irvessä mentiin ja hieman paikat kostuivat. Paluumatkalla paistoikin taas aurinko. Tällä reissulla puhelimen sadetutkasovellus auttoi aikataulutuksessa. Kunpa olisin hoksannut katsoa sitä jo lähtiessä...


Tämmöinen näky yllätti Vuorenmaalla.
Sairalanmäen risteyksessä otin pienen kuvaustauon. Edessä risteävä tie on taas se Sulkavan ja Puumalan välinen pätkä.

Kahvinhakureissu 153km

Mökiltä oli sitten loppunut kahvi ja vaimo laittoi sitä hakemaan. Sanoin, että tovi vierähtää ja karautin matkaan. Autolla tuo hakureissu olisi ollut n. 8km suuntaansa, mutta päivä oli sen verran hieno, että päätin ajella maisemareittiä ja kipaista hakemassa sen paketin Puumalasta. Ensin mökiltä kirkonkylälle ja siitä 438-tietä Lohilahdelle. Vaikka olin useita kertoja tuon välin ajanut ja velipojan kanssa jopa piikillä joskus -93, en muistanut kuinka hieno tie oli kyseessä. Kunto on parempi kuin Sulkava-puumala välillä, Vilkaharjun upeat maisemat heti alussa ja loistavaa loivaa mutkaa ja mäkeä koko matka Lohilahdelle asti. Siellä pidin pienen kahvitauon ja juttelin erään lounastauolla olleen motoristin kanssa. Hän sanoi ajaneensa pätkä aamulla kolmesti, fiilistelevänsä ruokatauon ja ajavansa vielä muutaman kerran iltapäivällä. Että niin hieno pätkä :)


Vekaransalmen lossia odotellessa ehti kuvankin nappaamaan. Paikkahan on tien 438 varressa, joka on paras prätkäpätkä, minkä olen tänä kesänä ajanut.
Minä lähdin siitä etelään Ruokolahtea kohti ja siitä Puumalan suuntaan. Nämä pätkät ovat hieman suorempaa ja tylsempää ajettavaa. Juuri ennen Puumalaa alkoi todella rankka sadekuuro ja kasteli minut aivan ihan kunnolla. Olisi tullut viisi minuuttia myöhemmin, niin olisin ollut onnellisesti kahvilla satamaravintolassa... Kahvipaketinkin muistin ostaa ennen kuin lähdin paluumatkalle Kietävälän kautta Partalansaaren läpi. Mukavaa tietä tuokin.




Sadereissu 157km

Tämä veto oli kotiinpaluuta Suur-Liperin ajoista. Oli taas työkeikka Mikkelissä ja ajelin siis edellisenä iltana Viinijärveltä Varkauden kautta Mikkeliin. Säätiedotus lupasi sadetta ja kyllähän sitä sitten tulikin. Sadevarustus oli hankittu Hong Kongista ja tennareiden päälle jeesusteipattu muovipussit. Koko matkan tuli vettä vaihtelevalla tahdilla. Perillä oli kuivaa vain parin kämmenen kokoinen alue lapaluiden välissä. Kesti pari päivää, että kengät kuivuivat käyttökuntoon. Päätin aloittaa sadevarusteiden hankinnan sunnittelun.



Punkaharju 144km

Pitihän sitä käydä sitten Savonlinnan Lippakioskillakin, koska se nyt vaan kuuluu Paikalliseen motoristiperinteeseen. Pari pyörää siellä oli, mutta ei juuri tuttuja, joten tylsyyttä karkottaakseni päätin lähteä ajamaan Punkaharjun harjutien. Kuuluihan sekin perinteisiin ja on yleisesti tunnustettu erääksi kauneimmista tienpätkistä Suomessa. Olihan ne maisemat kauniita ja tie hienossa kunnossa. Kauniissa kesäillassa ajelu toi taas semmoisen hymyn naamalle, että poskiin sattui.
 

Punkaharjun harjutie on loistava. Ei paras, koska on lyhyt, mutta loistava.
Näillä reissuilla Sylvi-kulta oli luotettava ja miellyttävä matkakumppani. Ainoina miinuksina sanoisin, että en ollut ihan tyytyväinen istuimeen, koksa ahteri tuppasi puutumaan jo alle neljänkymmenen kilometrin ajon jälkeen. Uusi penkki oli vaiheessa ja siitä toivoin rataisua tähän pulmaan. Samalla Sylvi saisi persoonallista ulkonäköä. Toinen negatiivinen seikka oli latauksen heikko taso. En sitä pystynyt mittaamaan, mutta Starttaaminen kävi arpapeliksi pari kertaa, kun akusta alkoi virta loppumaan. Syynä heikkoon lataukseen taitaa olla se uusi roottori, joka ei ihan ole linjassa staattorin kelojen kanssa. Sehän korjautuisi shimmaamalla stattoria muutama milli ulospäin, mutta vaatisi taas posken irroituksen ja käytännössä koko helevetin rempan tekemisen uudelleen. Onneksi akun lataaminen noin kerran kuussa ei ole kovin hankala toimenpide, joten päätin antaa asian olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti