Samalla reissulla tuli testattua hiekkatieominaisuudet, jotka eivät olleet aivan kamalat. Pientä uraherkkyyttä ja vikurointia oli havaittavissa, mutta oikeilla rengaspaineilla nekin varmasti tasoittuvat. Nyt oli ainakin eturengas liian pienillä paineilla. Sylvi on kuitenkin tehty päällystetyille teille ja niillä aion vastaisuudessa pääasiallisesti pysyäkin.
Anoppilan tallissa sitten vaihdoin jarrunesteet ja otin pleksin irti. Toinen nestesäiliön kansiruuveista oli nylppääntynyt ja napannut itsensä niin tiukkaan, että piti käydä kylällä pyörähtämässä, kun omat työkalut eivät riittäneet. Ystävällinen huoltoasemanpitäjä naksauttinkin ruuvin auki hetkessä ja pääsin jatkamaan hommia.
Fiilis muuttui heti vähemmän nössöksi. Säädin myös tankoa hieman enemmän käteensopivaksi.
Pikku lenkki Vilkaharjulta Vekaransalmen lossille ja takaisin kauniina kesäiltana aiheutti pienen naamakrampin, kun oli hymy korvissa koko ajan.
Parin päivän päästä ajelin takaisin Mikkeliin Anttolan kautta. Loistava ilma ja aivan mahtava tie. Kesän parhaita vetoja. Pistohiekan maisemat ja Lietveden silta olivat hienoja. Muutama lajitoverikin oli nauttimassa jälleen kerran mahtavasta kesäillasta. Kuuluihan siihen tämäkin videolla nähtävä pätkä.
Puhelin vaan jeesusteipillä kiekkamittariin ja menoksi. Kuvakulma jäi vähän matalaksi, mutta siinä kahdentoista minuutin kohdalla hoksasin sitä vähän säätää. Tuota videota on hieman nopeutettu, ettei katsojilla käy aika pitkäksi.
Tuosta reissusta viikon päästä oli tarkoitus osallistua YCCF:n (Yamaha Custom Club Finland) Itä-Suomen kuvernementin syysajelulle. Sitä ennen piti kuitenkin päästä siitä ikävästä nykimisestä ja paukuttelusta eroon. Kokenut kaveri avuksi ja Rottien kerholle säätämään. Pyörä tehopenkkiin ja mittarit putkiin. Selkeästi näytti laihaa seosta etummaiselle pytylle. Samalla Katsottiin mittarivirhe. Eipä ollut ihme, että posottelivat silloin Jyväskylästä tullessa ohi, kun mittari näytti melkein 20km/h liikaa.
Kaaviosta katottiin, että syy voisi juuri tuolla kierrosalueella johtua neulasta, eikä suuttimista. Taistellaan kaasaripaketti irti helevetin ahtaasta rakosesta ja puretaan & putsataan sekä tarkistetaan kalvot. Kaikki näyttäisi olevan ok, paitsi se toinen neula, joka pääsee luistamaan kannassaan noin 1,5mm alemmas kuin toinen. Siinäpä varmasti se syy laihaan seokseen keskikierroksilla. Prikkaa väliin, kun ei muutakaan siihen hätään keksi. Kiirettäkin rupesi pukkaamaan, koska vaimolla oli yövuoroon lähtö ja kotiintuloajasta ei sopinut myöhästyä. Paketti kasaan ja starttailemaan. Silloinpa jo tiedossa ollut startin ongelma näyttää luonteensa. Japanialaisten huippuinsinöörien suunnittelema ja kaikissa vanhemmissa Viragoissa renkkaava startti ei kykene pyörittämään konetta käyntiin. Saatanallinen rallatus ja kolina kyllä kuuluu, mutta kone pyörähtää vain pari kierrosta yrityksellään, eikä sitä viitsi kovin montaa kertaa yrittää. Mäkistartistakaan ei ole apua, koska kaasarit ovat edelleen mitä luultavimmin tyhjät. Aika loppuu ja palaan kaverin kyydillä kotiin. Seuraavana päivänä uusi yritys.
Päätän laittaa bensaa suoraan pyttyihin tulpanreijistä ja saankin pari lupaavaa hörähdystä, mutta akku alkaa heiketä ja turaamista pitää jatkaa vielä seuraavanakin päivänä toiselta kaverilta lainaamani laturin/startterivirtalähteen kanssa. Noin kolmenkymmenen tulppien irroituksen, bensan kanssa turaamisen ja reippaan kiroilun jälkeen päätän antaa vanhan rouvan levätä rauhassa, kunnes saan startin osat tilattua ja kaasarit kunnostettua ihan ajan kanssa. Taas tuli todistettua vanha viisaus: "Jos se toimii, älä korjaa."
Loistavia ajokelejä jäi käyttämättä noin 8 viikkoa, mutta Custom Clubin saunailtaan menin kuitenkin ja ihan kivaa oli. Täällä muutamia kuvia. Vilahtaa siellä meikäläinenkin mustissaan noitten punamustien Jammukerholaisten seassa.
Seuraavassa postauksessa aion kertoa vähän rakentelusuunnitelmista, joita olen mielessäni pyöritellyt. Kaikenlaista pientä kivaa ja jossakin vaihessa jopa vähän isompaa meinasin Sylville tehdä, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti