Hail hydra!

Kävi mahtava tuuri ja satuin löytämään priimakuntoisen tankin Korvannon purkaamolta. Alkuperäinen väritys oli toki susiruma, mutta onneksi oli työn kautta suhteita ja hieno idea maalaukseen. Tämä olikin kaikkein kriittisin hankintani, sillä en olisi halunnut ajella napalmia jalkovälissäni. Eikös sitä tehdäkin saippuasta ja bensiinistä? No joka tapauksessa tankki tuli kuin tilattuna ja vein sen paikallisen ammattikoulun pintakäsittelyosastolle, jossa lupasivat sen oppilastyönä tehdä. Minun tarvitsi kustantaa vain materiaalit.

Tällaisella idealla lähdettiin.

Ja valmis tuotos maestron syleilyssä. Kiitos Kati Pasanen hyvästä työstä.

Hetihän sitä piti kuvia ottaa ja ihastella jo autossa. Kylläpä Sylvistä nyt tulisikin nätti! Mikäs moottoripyörä se semmoinen on, missä ei ole liekkejä tankissa?

Firman logokin onnistui vallan mainiosti

Ja sama sivulta. Ei mitään överiä, vaan tyylikästä ja tarkoituksenmukaista. 

Siinäpä komistus on jo päässyt paikalleen ja eka naarmukin jo hankittuna :)

Takapäätä ehostamaan

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä oli takaiskarit, sillä ne olivat aivan loppu ja pohjasivat yksinkin ajellessa, kyydityksestä puhumattakaan. Onneksi Facebookista löytyi puolituttu kaveri, joka kaupitteli progressiven takaiskareita todella edulliseen hintaan. Ei muuta kuin tilaukseen ja odottelemaan. Vaihdon yhteydessä huomasinkin, että nämä tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Itse vaihtoprosessi oli yllättävän helppo. Pyörä keskituelle ja kaksi mutteria puoleltaan auki, vanha pois, uusi tilalle ja pultit kiinni.

Tämmöistä jälkeä löytyi oikealta yläpäästä. Joku saattaisi sanoa, että huh huh.

Vasen puoli oli himen parempi, mutta paskanahan tuokin on.

Uudet ja kiiltävät iskarit paikallaan. Vielä oli pakoputkien tuunaus tekemättä.

Akulle uusi koti ja muovit hele******

Siinä välissä päätin hankkiutua penkin alla olevasta muovisesta akkukotelosta eroon. olihan siitä se poskikin jäänyt johonkin Ihastjärventien varteen. Tallin nurkasta löytyikin juuri passeli alumiininpala, joten vähän rälläköintiä, taivuttelua ja porausta, niin jopas tuli akulle uusi koti. Kiinnityksen hoidin perinteisesti asennusnauhalla eli kotoisammin patenttikiskolla. Ja hyvä tuli.

If it's too loud, you're too old

Seuraavaksi piti sitten saada lisää mökää koneesta. Alkuperäisillä putkillahan Virago kuulostaa lähinnä lypsykoneelta. Olin jo avartanut poralla hieman päätylaippoja, mutta silti soundi ei miellyttänyt. Tehojahan ei nyt lähdetty putkimuutoksella hakemaan, vaikka olinkin useampaan otteeseen netistä laskukaavoja katsellut, että miten pitkä pitää tietyn osan olla ja kuinka paksua putkea tarvitaan.

Minulla oli ollut jo pari talvea HD Sportsterin suorat putket odottamassa oikeaa hetkeä. Aluksi suunnittelin vetäväni nuo pienin muutoksin suoraan 1-1 mallilla, mutta asiaa opiskeltuani huomasin, että joko 2-1 tai 2-2 on huomattavasti parempi vaihtoehto erityisesti tehojen vähenemistä ajatellen. Eli ei vähennys olisi pienin mahdollinen ja vääntöä olisi edelleen kierrosluvun keskialueella, missä sitä tarvitsisinkin.

Lopputulemana olikin 2-2 malli, eli molemmille pytyille olisi oma putki, mutta väännön kannalta tärkeän vastapaineen saisin yhdistämällä putket strategisessa kohdassa. Tämän kohdan oli toki voinut laskeakin, mutta sen verran luotin Yamahan insinööreihin, että päätin laittaa sen suunnilleen samalle kohdalle, kuin alkuperäisessä putkistossakin. Tämä helpotti myös kokoamis- ja suunnitteluvaihetta, sillä pääsin pienimmillä mahdollisilla muutoksilla ja pystyisin säilyttämään alkuperiset alkukäyrät ilman minkäänlaisia muutoksia.

Autopurkamolta hankitut pakoputkenpätkät soviteltiin rälläkän ja hitsin kanssa oikeaan muotoon. Ruosteisten putkien hitsaaminen ei muuten ole mitään herkkua. Tuossa taitaa olla jo kuumankestävä mattamustakin jo vedetty päälle.

Tuollaiset sovitepalat piti rakentaa takakäyrälle, että X-palan liitos olisi edes vähän tiiviimpi

Hilut paikallaan. Pitihän se pantakin kiristää vielä todella tiukalle, mutta riittävän tiivis tuosta tuli, vaikka ei uskoisi.

Putket kiinni. Heti tuli enemmän custom-ilmettä. Takalokari ja sissy pitää vielä jossainvaiheessa laittaa, mutta se jääköön vaikka ensi (täksi) talveksi.

t

Vielä toisesta kulmasta. Tuossa näkyy myös akiun kiinitys melko hyvin. Tämä näyttäisi olevan sovitteluvaiheesta, koska X-liitosta ei ole viellä maalattu.

Koeajollehan sitä piti heti päästä. Meteli oli mahtavaa ja pyörä tuntui liikkuvankin ihan mukavasti. Tosin tyhjäkäynnillä ääni oli lähinnä hirveä ja kamala. Ensimmäisissä liikennevaloissa alkoikin jo vähän hävettämään moinen mökä ja päätin asentaa sisähuilut parantamaan vastapainetta, että tyhjäkäyntikin toimisi, eikä tarvitsisi naama punaisena liikennevaloissa seisoa. Tilasin 12x2-tuumaiset huilut ja reilussa viikossahan ne tulivat. Väliajan ajelin vanhoilla putkilla.

Huilujen väliin laitoin palonestolevyä vaimentamaan korkeataajuuksisia ääniä ja lopputulos kuulostikin heti paremmalta. Sopiva voimakkuus ja melkein riittävästi alaääniä. Matalilla kierroksilla mukava putputus ja kovemmilla sitten semmoinen käskevä rähinä. Itse kun tekee, saa sellasta kun tulee. Nyt tuli kohtalaisen hyvä.

Seuraavaan postaukseen tuleekin sitten enemmän maisemia ja reissuraporttia. Milloinkahan sitä ehtii seuraavan kerran taas kirjoittelemaan....

Laiska motoristi palaa rikospaikalle

Koko kesän minun on pitänyt päivittää tätä blogia, mutta enpä vain ole saanut aikaiseksi. Edellinen kirjoitus on tammikuulta, joten melko paljon on tähän väliin tapahtunut. Lisäksi tuo tammikuun postauskin on loppukesältä 2014. Aloitellaan siis sieltä. Kuvat ja jutut ovat jonkunlaisessa aikajärjestyksessä. Toivottavasti ajankohta kuitenkin käy ilmi tekstistä.

Viime vuoden ajokausi loppui ennen aikojaan

Kelejä olisi riittänyt vaikka marraskuulle, mutta nyt kävi näin. Hieman reilut 6000km tuli päristeltyä kuitenkin.

Tankki ruostui puhki. Pari kuukautta ajelin tuommoisten mäntysuopapaikkojen kanssa. Melko paljon oli turattu kittiä tuohon, jotta veikkaan, että lommoja on tuolla muuallakin. Tämä vahvisti epäilykseni, että Sylvi on joskus kipattu hieman kovempaa. Talven mittaan hankin uuden tankin, josta kerron myöhemmin lisää.

Tässä kuva viime syksyn viimeiseltä reissulta. Kävin pyörähtämässä päiväseltään Seinäjoella valokuvamallina. Kilometrejä taisi tulla 680 ja päivälle mittaa 16 tuntia. Tässä ollaan Petäjävedellä kotiinpäin tulossa. Pankkikortti ei suostunut toimimaan tankkausautomaatissa, mutta onneksi pääsin Vaajakoskelle, jossa kävin maksamassa kassalla. Himppasen pelotti tuo auringonlasku, sillä ajovalot olivat lopettaneet toimintansa. Syylliseksi paljastui onneksi vain palanut sulake, jonka vaihdolla saatiin valoa kansalle.

Tämmöisen kuvan se Koivuportaan Marko nappasi. Olin kuitenkin liian ruma päästäkseni Markon QEP-sarjaan.

Hiekkatien sankari

Melko usein mukava päällystetty mutkatie jatkuu hiekkatienä. Näin on Ihastjärventienkin laita. Tuolle reissulle putosi toinen sivuposki tuosta penkin alta oikealta puolelta. Olkoon siellä ojassa. Otin toisenkin posken sitten talvella pois.

YCCF:n syysajot

Hanxilta piti ostaa juomateline. Samalla huomasin, että kuvassa näkyvä iso mutteri oli löysässä. Pyörittelin sen sormilla kiinni ja tiukkasin avaimella. Ilmankos oli etupää tuntunut vähän levottomalta hiekkatiellä...

Pyörät parkissa Eevan Talon pihalla Syysajojen jälkeen. reilu 300km mukavia ylä-Savon mutkateitä takana. Sadepilviä väisteltiin onnistuneesti, kunnes 5km ennen parkkiin pääsyä tulikin sitten vettä ihan levynä muutaman minuutin.

Tämmöisen rautalankavirityksen jouduin tekemään, koska kiinnikkeen hitsaus oli pettänyt ja pultti löystynyt. Arvatkaapas onko mielenkiintoista ajaa, kun joutuu toisella jalalla painamaan vastaan, että saa vaihteen vaihdettua. Onneksi Sylvissä on vääntöä, kuin Kauhavan painijoissa, niin ei paljoa tarvinnut vaihdella.

Kotiin päästyä turasin tuommoisen lisätuenkin, ettei pääse antamaan periksi. Noita pultteja kun ei saa niin tiukalle, että tapit eivät kiertyisi ja samalla löystyttäisi kiinnitystä.

Kerhon perinteinen MP-messuretki

Victory Highball. Ihan kiva ja kuivatyypeille oli jonoakin. periaatteessa kelpaisi minullekin.

Indian Scout. Ihan OK pyörä, mutta minusta rumat lokarit.

Yamaha XV 950 Bolt. Jalkatappien siirrolla ja toisenlaisella tangolla ottaisin heti.

Yamaha XVS . Todella mukava ajoasento eikä edes hirveän ruma. Toisin kuin tuo takana oleva isompi XVS, joka on muotoilultaan minulle liian retro.

Kaunis pyörä on pitänyt mennä pilaamaan tuommoisella järkyttävällä sätöksellä!

Eli se pyörähän on Kawasaki Ninja H2. Onneksi tässä kuvassa ei tuo kilpiteline niin erotu. Tehojakin on varmasti riittävästi useimmille. Eri asia sitten, käykö tuo malli omaan tyyliin / käyttöön.

Kaasuturbiinimoottorilla varustettu menopeli.

Vanhan koulun meininkikin on vielä voimissaan.

Tämä puhutteli minua. Taisi olla tehopuolikin kohdallaan.

Valokuva ei tee oikeutta hienolle maalaukselle

Tämmöisestä virityksestä sitä mopopoikana vain haaveiltiin.

Turbo Monkey. Pahoittelut huonosta kuvasta.

Tämän pyörän kohdalla mietin, että kovin löysissä vaatteissa tätä ei voi ajaa.

Ville Hännisen cafe racer Virago. Pelkistettykin voi olla kaunista.

Toinen pelkistetyn kaunis pyörä. En vain muista edes merkkiä.

Tämä taisi olla yleisön suosikki. On tainnut voittaa muitakin palkintoja.

Että semmoista makkarakalakeittoa. Kevään rakenteluista ja tuosta tankkiprojektista kirjoitan sitten toisen jutun. Toivottavasti ei taas puolta vuotta mene siihen hommaan.

Penkkiprojekti

Virren satula on, ainakin omasta mielestäni, melko ruman näköinen. En kuvitellut semmoisen ohuen bobber-satulan tekemisen olevan mitenkään ylivoimaista, joten päätin tehdä sen ihan omin pikku kätösin. Tässä moni varmasti sanoo kaksi asiaa. 1) Tein itse ja säästin. 2) Kun itse tekee, niin saa juuri sellaista kun sattuu tulemaan. Olette oikeassa. Juuri näin kävi.

Alkuperäinen insinöörin suunnittelema satula

 Leikkelin pahvimallit korvakkeista ja istuinpannusta. En sitten jaksanut käydä metsästämään materiaaleja ja turaamaan leikkelyn kanssa, vaan vein mallit paikalliselle ammattikoulun metallilinjalle, jossa opiskelijat leikkasivat palat valmiiksi. Hinta 5€. Ei paha.

Itse väsätty pahvimalli

Taivuttelin pohjalevyn rungon mukaiseksi ja mittailin korvakkeiden paikat. Hyvinhän nuo asettuivat, kun vähän reikiä poraili isommaksi.

Kiinnityskorvakkeet hitsattu todella siististi

 Pehmusteet laitoin kiinni tyylikäästi Bostikilla. Taitteeseen piti askarrella kulmapala ja siitä ei tullut kovin nätti, kuten tuolta myöhemmästä kuvasta huomaatte. Jälkiviisaana tekisin taitteesta vähän paksumman, eli tekisin taitoksesta pyöreämmän.

Pehmuste on liimattu osittain kiinni. Vaaleampi kerros on pehmeämpää ja tummempi melko napakkaa vaahtoa.

Toinen pehmustepala kuivamassa ja ihan kohta kiinni

Hyvin sopii

Vähän vinossa, mutta porailin reikiä isommaksi ja satula asettui suoraan

Päällysteeksi ostin ihan liian ison palan sinistä keinonahkaa. Eihän sitä tiennyt, josko eka pala menisi ihan pilalle. Leikkauksessa jätin yli noin neljä kertaa penkin paksuuden verran materiaalia ja sitten aloin vaan kuromaan sitä alapuolelle kiinni ja leikkelin ylimääräiset palat pois. Sen virheen tein, että liimasin yläpuolen kiinni pehmusteeseen. Olihan se helpompi ommella, kun ei tarvinnut pelätä nahan putoavan pois, mutta suunnitelmien muuttaminen tuli liimauksen jälkeen mahdottomaksi, ellen laittaisi toista nahkakerrosta. En viitsinyt siihen ryhtyä, vaan katsoin mitä tuleman piti.

 Lopulta opin koko tästä hässäkästä sen, että olisi kuitenkin kannattanut leikata kaksi palasta ja ommella ne reunoista kiinni ja käyttää vaikka hiustenkuivaajaa tai muuta kuumailmapuhallinta tai vaikka saunaa päällisen muotoilussa. Olisi jääneet nuo vekit kulmissa pois. No, oman käden jälki näkyy ainakin ;)

Verhoilu valmis. Loistevalo vääristää väriä.

Tursittu alapuoli. Onneksi kukaan ei näe sitä.

Satulan oikea väri näkyy tässä kuvassa. Tankkiin olen suunnitellut myös sinistä sävyä, niin ei olisi niin tylsän musta tuo vekotin. Ohuesta muotoilustaan huolimatta satula on varsin mukava istua. Jopa mukavampi kuin alkuperäinen. Nyt tarvitsee sitten muokata tuosta takapäästä tyylikkäämpi ja luultavasti pitää tehdä vielä kyytiläisellekin erillinen irrotettava istuin.

Valmis. Nätiltähän se näyttää näin kauempaa, eikö?